Hevosen ruokinta lajityypillisesti

Hevosen ruokinta on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista kun sen tekee lajityypillisesti. Lajityypillinen rehustus ylläpitää hevosen terveyttä ja ennaltaehkäisee sairauksia. Lajityypillinen rehu on tärkkelyksetön, niukkarasvainen, vähäsokerinen, runsas kuituinen, ravinnetiheä ja sisältää korkea arvoista valkuaista.

Miksi hevoselle kannattaa valita lajityypillinen rehustus?

Hevosen ruoansulatus on kehittynyt miljoonan vuoden aikana käyttämään ravinnonlähteenä heinäkasveja. Heinäkasvien ominaispiirteet ovat runsaskuituisuus, niukkarasvaisuus, tärkkelyksettömyys, vähäsokerisuus ja ne ovat ravinnetiheitä sisältäen korkea arvoista valkuaista.

Lajityypillinen rehustus tarkoittaa ruokintaa, jossa rehut ovat ominaisuuksiltaan samankaltaisia heinäkasvien kanssa. Koska hevosen ruoansulatus on kehittynyt prosessoimaan lajityypilliset ominaisuudet omaavia ravinnonlähteitä, lajityypillinen ruokinta ei kuormita hevosen ruoansulatuselimistöä ja hevonen saa tarvitsemiaan ravintoaineita pysyäkseen terveenä, suorituskykyisenä ja hyvinvoivana.

Milloin hevonen tarvitsee väkirehua?

Kaikkien hevoseläinten ruokinnan on perustuttava heinään, kesällä laidunta ja sisäruokintakaudella kuivaheinää tai esikuivattua säilöheinää jossa kuiva-ainepitoisuus on yli 70 %. Tieto, rittääkö heinä täyttämään yksilön ravinnontarvetta, saadaan heinäanalyysistä. Heinäanalyysi kertoo heinän ravintosisällöstä mm. kuidun, energian, sulavan raakavalkuaisen ja sokereiden määrän. Heinästä kannattaa analysoida myös hevoselle tärkeimpien kivennäisten, kalsiumin ja fosforin määrät.

Yksinkertainen ruokintalaskelma kertoo riittävällä tasolla hevosen heinästä saaman energian ja valkuaisen määrät, sekä heinän Ca:P suhteen ja määrät. Jos heinä ei riitä täyttämään hevosen energian ja valkuaisen tarvetta, täydennetään heinäruokintaa väkirehulla. Ominaisuuksiltaan heinäkasvien kanssa samankaltaista väkirehua käyttäen (kuiturikas, tärkkelyksetön, niukkarasvainen, vähäsokerinen, ravinnetiheä ja korkea arvoista valkuaista sisältävä) ovat kaikki hevoselle tarjottavat rehut lajityypillisiä. Lajityypilliset rehut minimoivat hevosen riskejä sairastua rehuperäisiin sairauksiin kuten ruoansulatuselimistön ja aineenvaihdunnallisiin sairauksiin. Lisäksi lajityypillinen rehustus ylläpitää hevosen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä.

Millaisia rehuperäisiä rasitusoireita ja sairauksia hevosilla on?

Rehuperäisistä oireista tavallisimpia ovat mahalaukun ja paksusuolen rasitusoireet kuten mahakatarri ja -haava, ähky, löysälantaisuus, ripulointi ja kaasuuntuminen. Viimeaikoina myös suolistotulehdukset ovat lisääntyneet merkittävästi. Usein hevonen oireilee ruoansulatusongelmien seurauksena myös ihon, aineenvaihdunnan, erilaisten liha- ja immuunipuolustuksen ongelmien muodossa.

Oireiden tai terveyden ja suorituskyvyn heikentyessä on aina ensimmäisenä suunnattava katse hevosen ruokintaan. Mitä hevosen turvasta menee sisään? Meneekö turvasta sisään epälajityypillisiä aineksia? Karsi ruokinnasta ensimmäisenä kaikki epälajityypillinen ja varmista, että hevonen saa runsaasti korkealaatuista heinää. Valitse tarvittaessa heinäruokinnan täydentäjäksi lajityypillinen rehu. Valtaosa hevosista reagoi positiivisesti ruokinnan lajityypillistämiseen jo 1-2 viikon ruokinnan vaihdosta.

Miten varmistat hevosrehujen lajityypillisyyden?

Tutustu ja tarkista syöttämiesi väkirehujen ainesosaluettelo. Jos rehuseos sisältää esimerkiksi viljoja, maissia tai riisiä se sisältää tärkkelystä, jos rehuseoksessa on rasvoja tai öljyjä se ei ole niukkarasvaista jne. Kaikki ne rehuseoksen ainesosat jotka eivät ole ominaisuuksiltaan lajityypillisiä, ovat hevosen ruoansulatukselle vaikeasti prosessoitavia. Ja mitä enemmän tällaisia ainesosia on, sitä suurempi riski hevosella on ruoansulatushäiriölle. Valitse väkirehut aina ainesosaluettelon perusteella, älä koskaan pelkän nimen tai oletetun käyttötarkoituksen mukaan.

Ostoskorisi on tyhjä

Toimitusehdot