Eläinlääketieteen praktikoiden suositus on, että hevoselle annetaan loishäätövalmisteita vain silloin kun loistartunta on todettu.
Säännöllisesti toteutetuista lanta-analyyseistä (3-4 krt/v) selviää onko hevosella loistartuntaa sekä tartuntatapauksessa mikä loinen on kyseessä. Näiden tietojen valossa voidaan tehdä päätös onko loishäätö tarpeellinen. Loishäätövalmiste kannattaa valita esiintyneen loisen mukaan ja antaa valmistetta tarkasti hevosen painon mukaan, ei koskaan ylimääräisesti sillä loishäätövalmisteet ovat voimakkaita hermomyrkkyjä jotka vaikuttavat negatiivisesti myös terveeseen suolistoflooraan.
Hevoset ovat yksilöitä myös loisresistenttiydessä. Joillakin yksilöillä on miltei aina lannassa madonmunia kun taas toisilla ei käytännössä koskaan.
Lannan madonmunia (EPG) määrittelee esim. Ypäjän Ellab (www.ellab.fi). Yleisimpinä loisina esiintyy pientä sukkulamatoa ja näiden munat ilmoitetaan EPG arvona. Suolinkaisia esiintyy yleisemmin varsoilla ja suolinkaisen munat mainitaan jos niitä esiintyy. Harvinaisempia eli kiho-ja heisimadon munia ei lantanäytteen perusteella voi täysin varmuudella sulkea pois.
Voit tukea hevosen elimistöä loishäätölääkinnän yhteydessä antamalla kuurin viikko ennen ja kaksi viikkoa loishäädön jälkeen;