Hevosen ruokinta ja rehut

Tasapainoinen ja tarkoituksenmukainen ruokinta on avaintekijä hevosen hyvinvoinnille, terveydelle ja mahdollistaa hevosen optimaaliset suoritukset. Lajityypillinen rehustus sopii kaikille hevoselle parhaiten. Lajityypillisellä rehustuksella tarkoitetaan ruokintaa sellaisilla rehuilla, joita hevosen ruoansulatuselimistö on kehittynyt prosessoimaan ravinnonlähteenä. 

Lajityypillisen hevosrehun ominaisuudet:

• Tärkkelyksetön
• Niukkarasvainen
• Vähäsokerinen
• Kuiturikas
• Ravinnetiheä
• Hevoselle optimaalinen aminohappokoostumus eli korkea arvoista valkuaista sisältävä

Hevosen ruokinnan tulee perustua hyvälaatuiseen analysoituun karkearehuun eli heinään. Heinä muodostaa pääosan hevosen ravinnosta eikä heinää voi korvata väkirehuin. Väkirehuilla täydennetään heinäruokintaa, ei koskaan toisinpäin. Heinän ravitsemuksellinen laatu on tiedettävä jotta ruokinnasta saadaan tasapainoinen, yksilön tarpeita vastaava ja tarkoituksenmukainen.

Vain rehuanalyysillä saadaan selville heinän ravintoarvot, aistinvaraisesti on mahdotonta sanoa paljonko heinässä on ravinteita. Ainoastaan heinän hygieenistä laatua voidaan arvioida aistinvaraisesti, heinän hyvä ulkonäkö pettää kokeneenkin hevosmiehen.

Hevosheinän heinäanalyysi

Heinä on suurin yksittäinen kuluerä hevosen ruokinnassa, joten sen valintaan kannattaa panostaa. Heinän tulee kattaa valtaosa, ellei kokonaan, hevosen ravinnontarpeesta. Rehu eli -heinäanalyysi pitäisikin saada heinänmyyjältä eikä heinää ei kannata ostaa tietämättä sen ravintopitoisuuksia.

Heinänäytteen voi lähettää myös laboratorioon itse, esim. Seilab:n tai Eurofins Viljavuuspalveluun. Näytteen mukana tulee lähettää saate, jossa analyysi pyydetään hevosheinästä jolloin analyysin arvot on laskettu hevoselle. 

Sijoitus heinäanalyysiin on ehdottoman kannattava, sillä analyysin tulosten perusteella hevosen ruokinnasta voidaan rakentaa yksilön tarpeita vastaava ja tasapainoinen.

Heinän tai rehun analysointiin voidaan käyttää kemiallista menetelmää tai NIR-analyysiä. Kemiallinen menetelmä on tarkempi, sillä analyysi tehdään näytteestä kun taas NIR analyysin tulokset perustuvat vertailunäytteiden tuloksiin. NIR analyysiä käytettäessä on tärkeää merkitä saatteeseen rehun kaikki taustatiedot kuten leikkuun ajankohta oikein ja kattavasti sillä tulosten tarkkuus riippuu olennaisesti näistä tiedoista. 

Jos heinän ravintosisältö on heikko tai huonolaatuinen, on ruokinnasta vaikeaa ja joskus mahdotontakin rakentaa tasapainoista. On kannattavampaa etsiä laadukkaampaa heinää kuin yrittää paikata huonolaatuisen heinän puutteita. Ravinteiden epätasapaino, vähäisyys tai liikasaanti altistavat hevosen erilaisille puutos- ja sairaustiloille. Pitemmän päälle hyvälaatuinen heinä maksaa itsensä takaisin. Kun hevonen pysyy terveenä säästytään turhilta sairauskuluilta ja mielipahalta puhumattakaan huonolaatuisen rehun aiheuttamasta kärsimyksestä itse hevoselle.

Ruokintalaskelman avulla voidaan laskea hevosen heinästä saama ravinto kuten energian ja valkuaisen määrä. Laskelman perusteella tiedetään tarvitseeko hevonen lisää esim. energiaa ja/tai valkuaista.

Mistä energiaa hevoselle?

Energiarehuksi suosittelen ensisijaisesti melassileikettä. Melassileikkeessä on runsaasti hyvälaatuista kuitua, kohtuullisesti sokereita ja runsaasti ravintoaineita. Jos hevonen sietää viljoja niin silloin voi energiatäydennykseksi syöttää kohtuullisesti kauraa. Kauran tärkkelys on viljojen tärkkelyksestä helpoiten sulavaa ja kaurassa on runsaasti fosforia mikäli rehustus kaipaa kalsium/fosfori tasapainon säilyttämiseen enemmän fosforia (yleensä päinvastoin).

Mistä hevonen saa proteiinia?

Sinimailasen valkuainen on korkea arvoista ja sopii erityisen hyvin hevoselle. Sinimailasen eli alfa-alfan aminohappokoostumus on hevoselle optimaalinen ja siksi sinimailaslisä on hevoselle erinomainen valkuaistäydennykseen. Sinimailasella on todettu olevan parantava vaikutus mahan limakalvojen haavaumiin ja hevosen mahahaavaan. Sinimailanen sisältää runsaasti kalsiumia ja sillä on puskuroiva vaikutus mahahappoihin. Runsaskuituisena ja hyvinsulavana sinimailanen sopii erinomaisesti hevosen lajityypilliseen rehustukseen.

Tarvitseeko hevonen lisäsuolaa?

Heinän ja mahdollisten väkirehujen lisäksi hevonen tarvitsee suolakiven vapaaseen käyttöön sekä raikasta vettä saataville, mieluiten ämpärijuottona. Älä anna suolaa pakotetusti rehujen mukana, sillä tällöin voit vaikuttaa haitallisesti kehon omaan nestetasapainon säätelyyn ja kuormittaa nestetasapainoa sääteleviä sisäelimiä kuten munuaisia. Elimistön nestetasapaino on käytännössä natriumin ja kaliumin tasapaino kudosnesteessä solun sisällä ja ulkona. Liikaa natriumia saanut hevonen kyllä juo, mutta vääristä syistä sillä juomisella hevonen yrittää poistaa liian natriumin kehostaan. Eri asia on nesteyttäminen kovan hikoilun yhteydessä, silloin hevoselle voi tarjota ns. fysiologista liuosta jossa on sama natrium pitoisuus kuin kudosnesteessä. Tällainen juoma ei häiritse kehon omaa nestetasapainoa. 

• Fysiologinen liuos= 9 g suolaa/ 1 l vettä

Hieman suolaisen liuoksen juotavuutta auttaa lisäämällä veteen melassisiirappia ja/tai vaikkapa heinäpellettejä.

Makupaloja hevoselle?

Jätä pois huonosti sulavat makupalat kuten leipä, omenat ja porkkanat hevosen ruokavaliosta. Valtaosa markkinoilla olevista hevosnamuista sisältää kaikkea muuta kuin hevoselle terveellisiä ainesosia ja niitä antamalla vaarannat sekä hevosen terveyden että hampaat.

Mikäli hevosta haluaa jollain tapaa palkita, voit ruokintakuppiin tarjota makupalojen sijaan muutaman nappulan melassileikettä, heinäpellettejä tai sinimailasta. 

Hevosen vedentarve

Pakoeläimenä hevonen juo vettä runsaasti kerrallaan. Siksi on tärkeää, että hevosella on raikasta vettä saatavilla aina ja mieluiten ämpäristä tarjottuna. Juomakuppien virtaus voi olla liian pieni, eikä hevonen malta juoda riittävästi jolloin seurauksena voi olla kuivuminen. Vähäinen vedensaanti/-juonti voi vaikuttaa myös ummetusähkyn syntymiseen.

Talven kylmimmillä ja kesän kuumimmilla säillä nesteytys on erityisen tärkeää. Liian kylmä vesi voi vähentää vedenkulutusta ja kuumuus lisää vedentarvetta. Hevosen voi houkutella juomaan lisäämällä veteen melassisiirappia, melassileikettä, sinimailasta tai heinäpellettejä yhdistelminä tai erikseen. Melassisiirapissa on vastoin luuloja vain 47 % sokereita ja soppakauhallinen ei juuri vaikuta hevosen kokonaissokereiden saantiin (vrt. heinän sokerit). 

Talvikylmällä ämpärillinen lämmintä melassisiirapilla maustettua vettä maistuu valtaosalle hevosista. Erityisesti melassileikkeen kuidut sitovat itseensä runsaasti vettä joten melassileike toimii erinomaisena nesteyttäjänä esimerkiksi pitkiin kuljetuksiin valmistauduttaessa. 

Viherjuomista pitäville hevosille veden maustamiseen voi käyttää heinä- tai sinimailaspellettejä. Näin myös hevosille tarjottava vesi noudattaa lajityypillisyyttä eikä lisää hevosen riskiä sairastua ruoansulatuselimistön sairauksiin.

Ruokintalaskelma hevoselle

Hevosen hyvinvoinnin ja suorituskyvyn kannalta on tärkeää, että ruokinta on tasapainoista ja tarkoituksenmukaista ja vastaa yksilön tarpeisiin. Rehulaskelma (ruokintasuunnitelma) on itsekin suhteellisen helppo tehdä, kun käytössä on heinäanalyysi ja väkirehujen ravintoarvot. Rehutaulukot löytyvät MTT:n verkkosivuilta.

Rehusta lasketaan kuiva-aineen osuus (kg/ka), muuntokelpoinen energia (ME) ja valkuaisen osuus (SRV) sekä pääkivennäisistä kalsiumin ja fosforin määrät sekä näiden välinen suhde;

kg x ka%=kg ka
kg ka x ME/kg ka= ME
kg ka x SRV g/kg/ka = SRV
kg ka x Ca g = Ca
kg ka x P g = P
Ca:P -suhde